2007 helmikuussa liityin Fontanan jäseneksi. Kiitos siitä omahoitajalleni, jonka kanssa kävin tutustumassa taloon. Solahdin kuin kala veteen. Olen saanut klubitalon kautta tärkeitä ystäviä.

Virtuaali-Fontana on saanut vuorokausirytmini pysymään normaalina. Aamukokouksiin osallistun ilman kameraa, koska herään viittä vailla kokouksen alun ja tukka saattaa olla pörrössä. Kuukausi sitten leikkasin takkutukan lyhyeksi, enkä ole katunut.

Olin Fontanan kautta lähes kaksi vuotta siirtymätyössä. Ajoin ruoka-annoksia vanhuksille. Tykkäsin kovasti työstäni.

En tykkää käyttää sanaa tupakkalakko, koska lakolla on lopetuspäivämäärä.

3½ vuotta sitten tein elämäni parhaan päätöksen ja lopetin tupakoinnin. Hurja kun olin, niin lopetin sen kuin seinään, ilman nikotiinikorvaustuotteita. (Sitä en suosittele kenellekään).

Muutama vuosi sitten kouluttauduin savuttomuus koutsiksi. Vedettiin toisen Fontanan jäsenen kanssa savuttomuuskursseja kaksikielisinä, koska Klubitalo Fontana on kaksikielinen.

“Elämästä nauttiminen ei lopu siihen, että lopettaa tupakoinnin!”

Fontanan kautta kuulin mahdollisuudesta opiskella kokemusasiantuntijaksi. Kävin kurssin.Koronan takia on ollut aika hiljaista, ei ole päässyt osastoille, eikä opiskelijoille kertomaan omaa selviytymistarinaa.

Koska selviytymistarina se on. Tammikuussa (2021) tuli 11 vuotta viimeisestä sairaalajaksosta. Olin totaalisessa sairaalakierteessä. Tukena on aivan ihana omahoitajani, psykiatrini ja muutama muu henkilö. Tärkeä osa toipumisesta on kuitenkin Fontana. Vietin muutaman vuoden hiljaiseloa klubitalon suhteen, mutta aktivoiduin kun löysin uudestaan ruoanlaiton ilon. Olen ammatiltani suurtalousesimies, joten kokemusta on suuremmista keittiöistä.

Henkilökunnalle iso kiitos, että olette olemassa. Hurjan iso virtuaalihalaus heille ja kaikille jäsenille.

-Säde-