Miksi minusta tuli sellainen? Miksi valitsin tuon koulutuksen? Mitä ajattelin valittaessani koulutusta? Mitä halusin saavuttaa?

Mietin edelleen sitä, valitsinko oikean koulutuksen. Minullahan ei ole mitään jaettavaa. En tunne itseäni selviytyjäksi. Minulla ei ole elämänviisautta jaettavana. 

En tiedä kuinka kokemukseni voisi auttaa muita. Epäilykseni, epävarmuuteni, pelkoni sanoa väärin, ..tehdä väärin.

Ihannetapauksessa haluan vain vetäytyä, piiloutua julkisivuni taakse. Tai toimia puolustuskannalla, huutaa vain kaikille.. -ole vihainen ja kapinallinen / uhmakas. 

Syyttäen kaikkia muita, pakenen vastuutani itseäni ja lähimmäisiäni kohtaan.

Sitten luin oman tekstini, jonka kirjoitin koulutuksen aikana. Sitten ennen kärsin traumaattisesta tapahtumasta, joka muutti elämäni.

Olen yllättynyt omasta tekstistäni. Voisiko se oikeasti olla minä, jolla oli niin mukavia ajatuksia? Olenko menettänyt itseni tässä kokonaan?

Tämäkö minun piti tehdä, palata mennäkseni eteenpäin?

Jaan tekstini kanssasi;

Kokemusasiantuntija opiskelija siitä, mitä opinnot ovat antaneet

En luultavasti ollut itse valmistautunut siihen, kuinka paljon koulutus vaikuttaisi minuun.

Minulla on edelleen vaikeuksia nähdä itseni uhrina, en halua myöntää olevani heikko, väsynyt ja sairas. Hallinnan menetys on pelottavaa. Taistelen ja työntelen itseni murtumispisteeseen sen sijaan, että pyytäisin apua.

Olen taistelija, kaikki järjestyy!

Luulen, että olen nyt hyvässä vaiheessa elämässäni. Vihdoinkin olen onnistunut näkemään kokonaisuuden. Että ymmärtää, miten asiat liittyvät toisiinsa ja missä ovat heikkouteni. Osaan jopa puhua, joskus myös nauraa omalle teolleni jälkikäteen.

Minulle on tärkeää pitää etäisyyttä, ei antaa tunteiden hallita. -Seiso vähän itseksesi, katso ja tarkkaile, ettei lankea takaisin vanhoihin kaavoihin. Että kehityn edelleen.

En anna muiden ihmisten ja vastoinkäymisten vaikuttaa minuun ja saada minut epäilemään itseäni.

Minulle tieto on ollut uskomattoman tärkeää. Luultavasti tieto vie minut pidemmälle. Tiedon kautta opin uusia tapoja käsitellä vaikeita tilanteita. Aina tulos ei ole tärkein, vaan prosessi. Elää nykyhetkessä ja hyödyntää elämän pieniä kauniita hetkiä.

Kyky kuunnella on usein tärkeämpää kuin aina kyky ymmärtää ja tarjota hyviä neuvoja. Ihmiset voivat ja haluavat ratkaista omat ongelmansa, omalla tavallaan elämässään, mutta joskus tarvitset jonkun auttamaan sinua matkan varrella.

Kokemukseni on, että mitä enemmän yritän tukahduttaa ja piilottaa, sitä enemmän satutan itseäni.

Jos heikkoudestani kertominen voi auttaa jotakuta toista, se on tuplavoitto.

“Opi menneestä.

Hyväksy nykyhetki, tartu siihen, ota kaikki irti.

Suunnittele parempaa huomista.”

“Emme voi muuttaa sitä, mikä on ollut.

Mutta miten suhtaudumme siihen, mikä on ollut, voimme muuttaa sen.”

“Kuinka tärkeää vuorovaikutuksessa muiden kanssa on, ettemme anna omien kokemustemme ja elämänkatsomustemme vaikuttaa siihen, miten tulkitsemme sitä, mitä muut sanovat meille. Tapaa ihmisiä siellä, missä he ovat ja yrittää ymmärtää heidän näkökulmastaan.”

Oliko se teksti, jonka kirjoitin itselleni?

Huomenna saatan taas epäillä itseäni, katua valintaani jakaa tämä teksti ja ajatukseni kanssasi, jälleen täynnä epävarmuutta?

Siitä huolimatta haluan toivoa, että voimme kanssaihmisten kanssa saavuttaa sellaisen henkisen hyvinvoinnin, jonka itsellemme, ilman vaatimuksia muualta, voimme antaa arvosanaksi 10/10.

Camilla