Tämä blogi on suunnattu kaikille Klubitalolaisille, nykyisille, aiemmilla ja tuleville jäsenille. Jos henkilö 

-kuntajäsenet löytävät tekstistä jotain kiinnostavaa, on se myös “vapaata riistaa”. 

Jopa aikuisella ihmisellä voi esiintyä harhaluuloja: Kun olin ensimmäistä kertaa hoidossa psykiatrisella osastolla kauan sitten, minulla ei ollut selkeää kuvaa siitä miten edetä elämässä. Se kuva mikä piirtyi mieleeni niissä keskusteluissa joita kävin osaston psykiatrin, sosiaalikuraattorin ja hoitajien kanssa tuntuivat vielä kauan melko persoonattomilta, mutta en nähnyt elämäni koko kuvaa vielä silloin. Tulisi viemään vielä useita vuosia elettyä elämää, ennen kuin ymmärtäisin että elämäni oli vihdoinkin alkanut muistuttaa omaani. 

On olemassa näkymättömiä kynnyksiä: se mikä juuri nyt vaivaa Klubitalo Fontanan toimintaa ovat ne näkymättömät kynnykset niille henkilöille, jotka ovat vasta tekemässä tuloaan osaksi toimintaamme. Koronan akuutin vaiheen jälkeen vaikuttaa siltä kuin uusia ongelmia olisi tullut sen vanavedessä ja ne huolestuttavat ihmisiä joilla on ollut vaikeaa jo ennestään. Yhteisössä on silti voimaa ja Klubitalon uusi projekti “Kotiklubi” on eräs toiminto luomaan etsivää työtä kaikkien edun nimissä.  

Ja on olemassa vielä paljon muutakin tehtävissä rakentamaan ja säilyttämään yhtä Klubitalon tärkeimmistä resursseista: niiden henkilöiden motivaatiota, jotka työskentelevät klubitaloyhteisössä ja sen kanssa. Kohtelias ympäristö on yksi: kaikkien kanssa ei voi olla kaveri, mutta jo faktoissa pysyminen kun tekee ulostuloja on hyvä alku. Kaikilla on oltava puheenvuoro ja ansaitsevat osallistua yhteisöön. Sanotaan jopa että “Uusin jäsen on tärkein jäsen”. 

Kommunikointiin käyttämämme kielen käyttö on kuin tehdä matemaattisia laskutoimituksia, jotka voivat johtaa summaan tai tulokseen, joka on joko tosi tai epätosi. Myös puheen paino ja puhuessamme käyttämämme äänen nuotti voi välittää ilmapiiriä joka kuvastaa luottamusta ja turvaa. Ja mitä useat vaikuttajat tekevät netissä on että he päättävät sanomansa positiiviseen nostoon – jotta loppuun ei jäisi negatiivista virettä joka laskee tunnelmaa. 

Siitä on kulunut jo kauan kun nämä asiat olivat Fontanassa tapetilla kaiken aikaa. Se oli hyvin toimivan kokonaisuuden merkki. Ja nyt voimme ojentaa kätemme ja ottaa vastaan meille tarjoutuva tilaisuus: altruismin ei tarvitse olla naivia, kyynisyys ei ole tie päästä ylöspäin siltä pohjalta jossa sijaitsemme juuri ennen kuin nousemme sieltä. Kolmasosa yli 16-vuotiaista suomalaisista on jonkin muotoisella eläkkeellä; mutta eläköityminen, varsinkin nuoressa iässä, ei merkitse elämän loppua. Niin kauan kuin on hengissä voi ottaa askeleita, ja jonakin päiväna saattaa maistua oikein hyvälle jopa tuplata tienestinsä osa-aikatyöllä. Ja jos työ maistuu, voi laittaa eläkkeensä hyllylle jos tienaa isosti; sitä ei tarvitse hävetä ollenkaan. 

Muutama sana askelten ottamisesta elämässä: yrittäminen on olennaista koska silloin on aina mahdollisuus onnistua. Me ehkä emme tiedä miten se kävi päinsä, mutta jos näemme rakenteen sen voi usein toistaa, jolloin onnistumme uudestaan -ainakin siihen saakka kuin olosuhde muuttuu (mitä se usein tekee) jolloin oppii jotain uutta ja saa löytää uuden rakenteen. Kaikki mitä tarvitaan on aivot, terveyttä, Infrastruktuureita ja ravintoa sekä marginaaleja turvallisen ja ystävällisen lähiympäristön sekä kohteliaan yhteiskunnan muodossa. Fontanalla voi harjoitella onnistumista pienissä asioissa ja luoda pieniä puroja joista muodostuu virta. -Työskentele ahkerasti, pidä taukoja, maksa veroja, ole arvokas yhteiskunnan jäsen joka vuorollaan auttaa vasta alkuun päässeitä vaativalla matkallaan ulos 

elämänsä perusproblematiikan keskiöstä. 

Kunnioita itseäsi: kukaan ei elä täysin ongelmatonta elämää. Näin juuri elokuvan “Everything Everywhere all at Once” ja se on itse asiassa kuvaus puoliksi myllerryksessä olevasta elämästä joissa moni meistä kokee elävänsä näinä aikoina. Tärkeintä ovat kuitenkin läheiset ja rakkaat ja kun voi elättää itsensä ja pitää huolen tärkeistä asioista, ei oikeastaan ole suurta väliä sillä jos rutiinit vaikuttavat kuivilta ja mielenkiinnottomilta. -Se on vain pintaa: pinnan alla on elämä joka on turvassa eräänlaisen yhteiskuntakelpoisuudeksi kutsutun “hämähäkinseitin” alla suojassa. Mikään työ ei ole ilman valonpilkahduksia; taukoja sekä rentoutumista, työtä mukavien työkavereiden kanssa tehden jotain mikä on tarkoituksellista. 

Se askel jossa onnistut on sinun omaisuuttasi. Jos päätät tehdä enemmän kuin vain näyttää että pystyt, tee se useita kertoja jotta siitä kasvaa virta joka johtaa aiemmin saavuttamattomiin mukavuuksiin elämässä. Samaan aikaan tullaan enenevissä määrin itsenäiseksi ja riippumattomaksi – ei tarvitse kuunnella saarnoja, koska tekee jo niin oikein kuin on tarve tehdä. Sellaisen kasvun saavuttava ihminen tulee viihtymään talolla ja voi hyvinkin mennä oppineempana ihmisenä eteenpäin Klubitalolta ja Fontanan näkökulmasta kenelläkään meistä ei ole aihetta jarruttaa sellaista positiivista kehitystä : ). 

Varjelkaamme toistemme mahdollisuuksia oppia moniosaajiksi – se on lupaus joka tarjoutuu kaikille jotka ottavat asian tosissaan; ja muista välillä hengittää syvään! Klubitalo Fontana on joka tapauksessa niin pieni paikka, että jokaiselle meistä kaikille riittää mielekkäitä sosiaalisia rooleja jotka voimme täyttää. Sillä tavalla yhteisömme säilyy luontevasti toimivana. Kuten kaikki klubilaiset jo tietävät, Klubitalohan on kuin yhteiskunta pienoiskoossa! 

Klubitalokolleeganne Kaj-Christer