Lindan blogikirjoitus, syyskuu 2021

Jaahas, olin nähtävästi luvannut että kirjoitan syyskuun blogin. Mutta sana olikin vapaa, apua mistä minä oikein kirjoitan.

Minä aloitin Klubitalo Fontanassa projektikoordinaattorina elokuussa 2019. Se oli jännittävää, kuten aina uudessa työpaikassa aloittaminen on. Mutta ensimmäisenä päivänä kun tulin, ennen kuin ehdin sisään ovesta joku sanoi; Hei, sä oot varmaan Linda, joka tulee töihin tänne!? Ihanaa että tuut tänne töihin!

Tämä lämpö ja tunne että olet tervetullut, juuri sinä, ihan juuri sellaisena kun olet, on ehkä se kaikkein paras asia Klubitalo Fontanassa. Kaikki ovat aina tervetulleita ja kaikki hyväksytään ihan juuri sellaisenaan kun olet.

Fonttis Service on Klubitalo Fontanan apuyritys. Fonttis Service on myös se syy, miksi minut palkattiin Klubitalolle. Olen vastuussa Fonttis Servicen toiminnasta, eli hankkimaan jäsenille sopivia työpaikkoja, työpaikkoja joko yksityishenkilöiden luota tai yritysten sisällä, jotka voidaan soveltaa meidän jäsenten tarpeiden mukaan. Koska jokainen meistä kaipaa sitä tunnetta, että voi olla osana toimivaa yhteiskuntaa, jokaisella meistä on jotain annettavaa yhteiskunnalle.  

Ilolla olen saanut seurata kuinka meidän jäsenemme, ovat uskaltaneet ottaa sen suuren askeleen ja palata takaisin työelämään. Jokainen omalla tavallaan, mutta jokaisen kohdalla se työpätkä, on se sitten ollut keikka luontoinen 1 h ruohonleikkuuta tai sitten 4 h/viikossa useamman kuukauden, se työ on ollut tärkeä ja nostanut itsetuntoa ja antanut tunteen onnistumisesta. Kuluneen parin vuoden aikana olen myös saanut nähdä kuinka, useampi jäsen on ”jättänyt” Fonttis Servicen ja lähteneet eteenpäin avoimille työmarkkinoille. Se on ollut ihana ja haikeaa samalla. Mutta se on myös koko Fonttis Servicen tarkoitus. Luoda se yksi askel, joka yhdistää Klubitalo Fontanan oman työn ja avoimen markkinoiden työt.

Toivon että voimme jatkossakin tarjota tätä palvelua niin meidän jäsenillemme kuin yhteiskunnalle, koska tarvetta on, niin jäsenten puolelta kuin yhteiskunnan.

Aurinkoisin syysterveisin

Linda


Elisan blogikirjoitus, toukokuu 2021

Opiskelua 10 min yhdessä, 50 min itsenäistä opiskelua, 10 min yhdessä

 Monilla mielenterveyskuntoutujilla on vaikeuksia saada tehtyä asioita. On vaikea lähteä kauppaan, vaikea saada aloitettua siivous, vaikea käydä suihkussa ja vaikea suorittaa muitakaan kotiaskareita. Minulla vaikeimpia tässä listassa on suihkussa käynti ja siivous. Joku heitti tänään idean Inspiksessä, että tuota otsikossa mainitsemaani 10–50-10 min sääntöä voisi kokeilla myös em. kotiaskareisiin yms. Minä ainakin haluan kokeilla. Itse asiassa olen sellaista miettinytkin itsekseni, mutta en ollut päässyt niin pitkälle, että miten sen voisi toteuttaa. Nyt sekin on keksitty.

Reilu vuosi sitten klubitalo Fontana aloitti virtuaalisen klubitalotoiminnan netissä, kun fyysinen toiminta oli lopetettava korona-pandemian takia. Aluksi olin ahdistunut ja peloissanikin: miten minä pian 60-vuotias poropeukalo sinne selviäisin ja oppisin käyttämään sitä. Ohjaajat opastivat eivätkä hermostuneet tyhmistäkään kysymyksistä. Pian operoin virtuaalisesti kuin vanha tekijä. Olin ja olen edelleen erittäin tyytyväinen, että uskalsin mukaan. Osallistumiseni virtuaaliklubitalon toimintaan on huomattavasti aktiivisempaa kuin fyysisen klubitalon. Siihen on useita syitä:

– ei ole kotoa lähtemisen vaikeutta, voi herätä vaikka pari minuuttia ennen klo yhdeksää, niin ehtii aamukokoukseen vielä, kaikki se, mikä pitää tapahtua ennen kuin voi lähteä kotoa, ahdistaa jo pitkänä listana, että lähtemisestä ei vaan tule mitään (suihku, pukeutuminen, aamupala…)

– tulen ymmärretyksi ja minua ymmärretään paremmin, koska tulkkaus molemmilla kielillä on kokouksissa itsestään selvää (onhan se toki fyysisellä klubitalollakin)

– minun on vaikea keskittyä, jos ympärillä on hälinää, virtuaaliklubitalossa hälinää ei yleensä ole

Virtuaaliklubitalosta puuttuu fyysinen kosketus ja läheisyys sekä spontaanit keskustelu- ja juttutuokiot. Nekin ovat tärkeitä. Myös ns. talon töitä ei voi toteuttaa virtuaalisesti: laittaa koko yhteisölle ruokaa, siivota klubitalolla, perata kukkapenkkejä jne.

Kun joskus voidaan taas palata uuteen normaaliin koronapandemian laannuttua, toivon, että virtuaaliklubitalo ei kuitenkaan ainakaan kokonaan lakkaa olemasta. Minä ainakin tulen tarvitsemaan sitä.

Toivon Sinulle juuri sellaista kesää kuin Sinä tarvitset

Elisa


Pamelan blogikirjoitus, huhtikuu 2021

Nimeni on Pamela, olen klubitalon jäsen vuodesta 2001 ja saanut jopa kunnian istua mukana Fontanan hallituksessa kokemusasiantuntijana.
Minulle hallituksessa istuminen on tärkeä tehtävä. Minulle on sydäntä lähellä että klubitalotoiminta jatkuu siinä hengessä kuin aiemmin samanaikaisesti kun se kehittyy. Toiminta oli minulle hengenpelastaja silloin kun löysin sen. Se yhteisöllisyys, hyöty ja ilo minkä se on antanut minulle vuosien saatossa on sanoinkuvaamattoman tärkeää ja sen haluan monen, monen muun saavan kokea!
Viimeisen puolen vuoden aikana sain, kiitos klubitalon ja sen itsenäisen osakeyhtiö Fonttis Service ab:n, mahdollisuuden kokeilla työelämää. Olen työskennellyt monessa jaksossa avoimilla työmarkkinoilla eri työpanoksilla vuosien saatossa, mutta ne ovat aina päättyneet taas kerran eri syistä jotka ovat aina antaneet tunteen epäonnistumisesta. Fonttiksen kautta sain koiranulkoilutustyön. Rakastan koiria, mutta työsopimuksen saaminen tuntui pelottavalta. Nyt olen niin kiitollinen siitä että uskalsin ottaa sen askeleen. 6:n viikon aikana ulkoilutin koiraa 1h / viikossa. Se kuulostaa varmaan merkityksettömältä ja turhalta monelle, mutta minulle se oli tärkeää ja tunne työn loppuun saattamisesta sopimuksen loppuun asti tuntui kyllä superhyvältä! Ehkä en lopulta olekaan täysin toivoton tapaus?! : ) Jäin kaipaamaan kävelyitäni Jack Russel-rotuisen Alman kanssa. Enimmäkseen se ei tuntunut edes työltä, antoi ainoastaan iloa saada tavata joka kerta Alma ja koin olevan hänen tehtävänsä viedä minut raittiiseen ilmaan liikkumaan säistä riippumatta. Olemme jakaneet aurinkoisia, sateisia, lumisia ja jäänkylmiä kävelyitä.
Nyt odotan että kevät alkaisi kunnolla, tuntuu kuin se olisi tänä vuonna niin myöhässä. Kevät on lempivuodenaikani, rakastan valoa ja luontoa joka tarjoaa jotain uutta joka päivä. Tunne siitä että näkee kaiken kuolleen saavan taas uuden elämän on ihana ja minä kirjavia värejä rakastavana saan nauttia siitä joka päivä, se on paras lääke minulle ja hyvinvoinnilleni!
Haluan jakaa kaikille teille lukijoille voimia ja sylin täydeltä riemua, olette kaikki ainutlaatuisia ja arvokkaita! Pitäkää huolta itsestänne ja läheisistänne, elämä on lyhyt.
Pamela


Toinen puoliaika, maaliskuu 2021

Sain tässä kuussa vuoron kirjoittaa vähän klubitalon blogiin. Minä,
eli Sofia, ja työskentelen klubitalon toiminnanjohtajana. Voisin jopa
sanoa että minulla on maailman paras työ. En ole koskaan kirjoittanut
blogia joten tämä on jännittävää. Sanahan on vapaa ja nämä ovat
minun henkilökohtaisia ajatuksiani. Kun istun kirjoittamassa tätä
niin annan ajatuksieni vaeltaa takaisin ajassa ja erityisesti menneeseen
outoon vuoteen. Mikä vuosi se on ollutkaan. Myrskyisin vuosi ainakin
minun aikanani talolla jopa mainitsematta maailmalla, ajatellen Covid-19
pandemiaa. Muistan nyt maaliskuussa, vuosi sitten, kun me kaikki muiden
tavoin näimme että meidän on seurattava hallituksen direktiiviä ja
sulkea toimintamme välittömästi kaikkien terveyden ja turvallisuuden
nimissä. Mitä tehdä sitten? Mahdollisesti sitä tuntee painetta,
epävarmuutta ja ahdistusta. Sitä tunsin ainakin minä. Mutta eniten
muistan tunteen etten ollut yksin tässä. Kuinka me YHDESSÄ yhteisön
sisällä hoidimme sen ja tuimme toisiamme tekee sen että tunnen suurta
kiitollisuutta ja ylpeyttä klubitaloyhteisön vuoksi. Uskomattoman
nopeasti saimme virtuaalisen toimintamme käyntiin. Se oli vaikeaa,
myllerrystä ja “hakemista” alussa miten ja millä työkaluilla me
pystyisimme tekemään sen. Hybridimallin ansiosta pystyimme sittemmin
avaamaan toimintamme taas kesäksi. Syksyllä alkoi taas vähän
vaistoamaan mihin tämä kaikki on menossa ja marraskuussa meidän oli
taas miettiä mitä tehdä. Silloin klubitalon hallitus päätti seurata
Raaseporin rajoitussuosituksia ja suljimme fyysisen klubitalon ja
siirryimme virtuaaliseen toimintaan ja kävelyihin. Tällä kertaa
minusta tuntui tosi raskaalta. -Vaikka minulla oli 100% tuki
päätöksen takana. Mutta kuten eräs minulle hyvin rakas henkilö
sanoi minulle, nyt alkaisi toinen puoliaika. Vähän sillä tavalla
valitsen nähdä asian. Klubitalossa on maailman parhaat joukkuetoverit
jotka tukevat ja auttavat toisiaan joka tilanteessa. Tietysti tulemme
kaikki yhdessä selviämään tämän ajanjakson läpi. Haluan lopuksi
kiittää kaikkia yhteisössämme ja kaikkia klubitalohallituksen
jäseniä tuestanne ja avustanne meidän klubitalossamme. Yhdessä
olemme vahvoja. Toivotan teille hienoa talven jatkoa ja nähdään
klubitalolla virtuaalisesti tai ulkona.

Sofia


Tupakasta ja muustakin, helmikuu 2021

2007 helmikuussa liityin Fontanan jäseneksi. Kiitos siitä omahoitajalleni, jonka kanssa kävin tutustumassa taloon. Solahdin kuin kala veteen. Olen saanut klubitalon kautta tärkeitä ystäviä.

Virtuaali-Fontana on saanut vuorokausirytmini pysymään normaalina. Aamukokouksiin osallistun ilman kameraa, koska herään viittä vailla kokouksen alun ja tukka saattaa olla pörrössä. Kuukausi sitten leikkasin takkutukan lyhyeksi, enkä ole katunut.

Olin Fontanan kautta lähes kaksi vuotta siirtymätyössä. Ajoin ruoka-annoksia vanhuksille. Tykkäsin kovasti työstäni.

En tykkää käyttää sanaa tupakkalakko, koska lakolla on lopetuspäivämäärä.

3½ vuotta sitten tein elämäni parhaan päätöksen ja lopetin tupakoinnin. Hurja kun olin, niin lopetin sen kuin seinään, ilman nikotiinikorvaustuotteita. (Sitä en suosittele kenellekään).

Muutama vuosi sitten kouluttauduin savuttomuus koutsiksi. Vedettiin toisen Fontanan jäsenen kanssa savuttomuuskursseja kaksikielisinä, koska Klubitalo Fontana on kaksikielinen.

“Elämästä nauttiminen ei lopu siihen, että lopettaa tupakoinnin!”

Fontanan kautta kuulin mahdollisuudesta opiskella kokemusasiantuntijaksi. Kävin kurssin.Koronan takia on ollut aika hiljaista, ei ole päässyt osastoille, eikä opiskelijoille kertomaan omaa selviytymistarinaa.

Koska selviytymistarina se on. Tammikuussa (2021) tuli 11 vuotta viimeisestä sairaalajaksosta. Olin totaalisessa sairaalakierteessä. Tukena on aivan ihana omahoitajani, psykiatrini ja muutama muu henkilö. Tärkeä osa toipumisesta on kuitenkin Fontana. Vietin muutaman vuoden hiljaiseloa klubitalon suhteen, mutta aktivoiduin kun löysin uudestaan ruoanlaiton ilon. Olen ammatiltani suurtalousesimies, joten kokemusta on suuremmista keittiöistä.

Henkilökunnalle iso kiitos, että olette olemassa. Hurjan iso virtuaalihalaus heille ja kaikille jäsenille.

-Säde-


K-C:n blogiteksti, tammikuu 2021

Kirjoittamisen hetkellä uuden vuoden pahin lumimyräkkä tapahtuu juuri täällä eteläisessä ja läntisessä Suomessa. Etätyöskentely kotona on toistaiseksi mukavaa, siitä on tullut tapa näinä Koronarajoitusten aikoina. On voinut osallistua virtuaalisen Klubitalon toimintaan kotoa, josta on – ainakin tällä erää – tullut “uusi normaali”.

Kun työskentelee kotoa on tärkeää pitää selkoa siitä työmäärästä mitä kotoa käsin haluaa suorittaa. Pitää muistaa, että vaikka tällä tavalla ei tarvitse työmatkoja, on jokaisen koti kaikesta huolimatta ensisijaisesti koti. Sen tekemistä osittaiseksi työpaikaksi vaatii lähempää tutkiskelua, koska kyseessä eivät ole tavalliset arkiaskareet, vaan jotain omassa luokassaan – Virtuaalista Kanssakäymistä.

Vähän samalla tavalla kuin Korona pilkkaa meidän inhimillisiä vaistojamme jotka haluavat hakeutua toisten ihmisten läheisyyteen, on tämäkin kova pähkinä purtavaksi: voiko läheisyyden kokemusta toteuttaa keinotekoisesti? Itselläni on ainakin toistaiseksi melko positiivinen kokemus kotoa työskentelystä: puhun edelleen oikeiden ihmisten kanssa joka päivä, puhelimitse tai toisin. Ja sen lisäksi olen suonut enemmän aikaa itselleni kuin tavallista.

Rajojen asettaminen on universaali asia joka toimii monella eri tasolla. Minulle koronarajoitusten aika on tarjonnut aikaa ajatella kuinka persoonallisuuteni maanista osaa voi paremmin pitää kurissa. Olen oppinut ymmärtämään paremmin monia henkilökohtaisia virheitäni mitä olen tullut tehneeksi fyysisessä Klubitalossa. Kun epidemia on ohi, oletan että minulla on tarpeeksi tervettä järkeä olla tekemättä vanhoja virheitäni – ainakin yritän parhaani mukaan.

Fyysisessä klubitalossa on energiaa, yhteisöllisyydessä joka sisältää vivutusta joka voi helposti ottaa mukaansa arkiretkelle joka on täynnä energiaa. Virtuaalinen Klubitalo sen sijaan on ehkä hieman “teoreettisempi”. Mutta olen sitä mieltä että on tavallaan vapauttavaa miettiä perusteellisemmin seuraavaa vetoaan. Sitä tarvitaan kun jälleen palaamme fyysiseen Klubitaloon.

-Toivotan teille kaikille mukavaa uuden vuoden jatkoa ja pysykääpä kaikki terveinä! T: K-C.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *